Ennakkoluulot ja ryhmävihamielisyys ovat kouluille haaste monella tasolla luokkahuoneessa esiintyvistä loukkauksista koulun pyrkimykseen valmistaa oppilaita huomispäivän yhteiskunnan osallistujiksi.

Ensinnäkin on kyse koulun velvollisuudesta aktiivisesti edistää myönteistä sosiaalista ympäristöä. Oppilaalla on oikeus turvalliseen ja viihtyisään opiskeluympäristöön. Ennakkoluulot ja muukalaisvihamielisyys sitä vastoin saavat aikaan ulkopuolisuuden tunnetta ja turvattomuutta. Kun ryhmiin kohdistuva vihamielisyys ilmenee loukkaavina sanoina tai tekoina, sinulla opettajana on velvollisuus ilmoittaa asiasta ja puuttua siihen. Koululla on myös oltava rutiinit tällaisten tilanteiden käsittelyyn.

Toiseksi oppilaat ovat yhteiskunnan jäseniä vapaa-ajallaan, urheiluharrastuksissa, verkossa, sosiaalisissa tilanteissa yms. Koulun kuuluu vaikuttaa oppilaisiin siten, että muiden osallistaminen ja huomioon ottaminen toteutuvat myös vapaa-ajalla, vaikka kouluun kohdistuvat muodolliset vaatimukset eivät ole yhtä suuret kuin opetustilanteissa.

Kolmanneksi koulun on pyrittävä varustamaan oppilaat arvoilla, asenteilla, tiedoilla ja valmiuksilla, joita osallistumisessa huomispäivän yhteiskuntaan tarvitaan. Norjan opetuslaissa asia ilmaistaan liki runollisesti: koulun tulee avata ovia maailmaan ja tulevaisuuteen. Tavoitepykälissä mainitaan muitakin avainsanoja, kuten demokraattinen yhteiskunta, monimuotoisuus ja tieteellinen ajattelu.

Miten antisemitismiä, rasismia ja epädemokraattisia asenteita voidaan ennaltaehkäistä? Miten opettajat ja koulu voivat tehostaa työtä osallistavan kouluympäristön luomiseksi? Näihin kysymyksiin on saatu vastauksia tutkimuksissa, ja niiden perusteella on laadittu Dembra. Konsepti voidaan tiivistää viiteen periaatteeseen:

Syrjinnän ehkäisy osallistamisella ja demokratialla

”Muihin” kohdistuvat syrjivät asenteet ja ennakkoluulot luovat identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sisäryhmässä. Siksi ennaltaehkäisyn tulee tarjota myönteistä ja osallistavaa yhteisöllisyyttä, joka ei perustu negatiivisiin käsityksiin muista. Syrjäytymisen, syrjinnän ja häirinnän keskeisiä ehkäisykeinoja koulussa ovat demokratia, oppilaiden vaikutusmahdollisuudet ja osallistaminen.

Tieto, kriittinen ajattelu ja uteliaisuus

Ryhmiin kohdistuva vihamielisyys liittyy sekä historiallisiin että yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin. Koulu tarvitsee näistä käsityksistä tietoa, jonka avulla tällaisia asenteita pystytään tulkitsemaan, ennaltaehkäisemään ja käsittelemään. Uteliaisuus on tärkeä ominaisuus, sillä se saa uusia ja kenties tuntemattomia ilmiöitä kohtaavan ihmisen hankkimaan uutta tietoa. Syrjivät asenteet ja ääri-ideologiat perustuvat stereotypioihin ja yksipuoliseen, usein konspiratiiviseen maailmankuvaan. Kriittinen ajattelu ja pohdinta haastavat ja nyansoivat kivettyneitä käsityksiä. Tieto, uteliaisuus ja kriittinen ajattelu ovat tärkeitä ennaltaehkäisyn välineitä, joten koulun tärkein työ eli osaamisen ja perustaitojen välittäminen on jo itsessään ennaltaehkäisevää.

Kulttuurienvälinen kompetenssi (monimuotoisuusosaaminen)

Oppilailla ja opettajilla on oltava osaamista, jotta he pystyvät tulkitsemaan monimuotoisia konteksteja sekä viestimään ja toimimaan niissä. Ennaltaehkäisyn tavoitteena ei ole opetella ryhmien välisiä eroja, kuten asia monikulttuurisessa pedagogiikassa Isossa-Britanniassa 1990-luvulla määriteltiin. Kulttuurienvälisen kompetenssin tavoitteena on pikemminkin valmius havaita, hyväksyä ja pohtia niin eroja kuin yhtäläisyyksiäkin sekä ryhmien välillä että eri ryhmien sisällä.

Tietoisuus ja sitouttaminen

Opettajat ja koulun johto voivat itse määritellä koulun tarpeet omien käytännön kokemustensa ja kouluarjen pohjalta. Kehitys edellyttää tietoisuutta ja motivaatiota, ja koulujen on itse otettava vastuu käynnistettävistä toimenpiteistä. Ennaltaehkäisevän työn kehittämisen kannalta on tärkeää, että toimenpiteet kytkeytyvät koulun suunnitelmiin, ovat pitkäjänteisiä ja integroidaan koulun muuhun toimintaan. Opettajan arjessa hyödyllisiksi ja ajankohtaisiksi koetut aineistot, menetelmät ja pedagogiset suunnitelmat synnyttävät motivaatiota ja kokeilunhalua.

Koulu kokonaisuutena

Koulun johdon ja opettajien ennaltaehkäisevä työ tehoaa parhaiten, jos se läpäisee koulun kaikki tasot yksilöiden tiedoista, taidoista ja asenteista aina opetukseen, koulun johtoon ja yhteistyökumppaneihin, kuten vanhempiin ja paikalliseen yhteisöön.

Koulun ennaltaehkäisevällä työllä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä, jos johto ja kaikki työntekijät osallistuvat koulun oppimiseen, opetukseen ja yhteistyöhön liittyvien tietojen, asenteiden ja taitojen kehittämiseen. Tässä yhteydessä ”koululla” tarkoitetaan kaikkia, joiden rooli tavalla tai toisella liittyy kouluun: koulun johtoa, opettajia, muuta henkilökuntaa, oppilaita sekä lisäksi yhteistyökumppaneita, kuten vanhempia ja muuta lähiympäristöä.

Siitä on olemassa runsaasti näyttöä, että tämä johtaa koko koulun kehitykseen, jota kutsutaan myös koululähtöiseksi osaamisen kehittämiseksi. Oppilaitoksen tasolla tapahtuvan osaamisen kehittämisen tutkimuksessa on löydetty useita tekijöitä, jotka vaikuttavat muutoksen pysyvyyteen (ks. mm. Postholm 2012, Flygare et al. 2011).

Dembran malli sisältää neljä koulussa tapahtuvan kehityksen tasoa:

1. taso: Yksilöiden tiedot, taidot ja asenteet

Ennaltaehkäisy lähtee liikkeelle yksilön oppimisesta ja periaatteesta oppia asiasta, asiaa varten ja asian kautta. On tärkeää oppia antisemitismistä, rasismista ja muusta syrjinnästä, jotta näitä ilmiöitä pystytään ehkäisemään koulun arjessa. Samalla on tärkeää ehkäistä syrjintää demokraattisten periaatteiden, kuten avoimen keskustelun, osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien, avulla.

2. taso: Luokkaopetus

Luokkahuoneen tulee olla turvallinen foorumi mielipiteiden vaihtamiseen ja demokratian harjoittamiseen. Tietoon, pohdintaan ja hyviin suhteisiin pohjautuviin, aktivoiviin ja innostaviin opetusmenetelmiin on tärkeää yhdistää demokraattisia periaatteita, kuten osallistuminen taustasta riippumatta, molemminpuolinen kunnioitus ja avoin keskustelu.

Luokkahuoneen tulee olla turvallinen foorumi mielipiteiden vaihtamiseen ja demokratian harjoittamiseen.

Opettaja opettaa parhaiten käyttämällä apuna omia kokemuksiaan ja pohtimalla omaa toimintaansa. Se edellyttää halukkuutta oppia ja muuttaa toimintatapojaan uusien oivallusten perusteella. Sama koskee ennaltaehkäisevää työtä. Opettajakunnan yhteishenki ja hyvä opetuskulttuuri ovat tärkeitä jokaisessa koulussa.

3. taso: Koulun johto ja kulttuuri

Koululähtöinen osaamisen kehittäminen vaatii, että koulua johdetaan selkeästi ja määrätietoisesti. Koulussa tapahtuva ennaltaehkäisevä työ ei ole siinä mielessä poikkeus. Koulun järjestelmällinen ja kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää avointa ja demokraattista koulukulttuuria, johon sisältyvät johdon, opettajien, oppilaiden ja vanhempien väliset suhteet.

Kaiken kehityksen tulee pohjautua koulun omiin kokemuksiin ja pitkän aikavälin toimintaan.

Parhaalle toteutukselle ei ole olemassa valmista kaavaa, sillä jokaisen koulun oppilasaines, koko, kokemukset ja muut vastaavat tekijät muodostavat ainutlaatuisen kontekstin. Tärkeänä periaatteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että pysyvän kehityksen tulee pohjautua koulun omiin kokemuksiin ja pitkän aikavälin toimintaan; irrallisten ja ulkoa annettujen toimenpiteiden vaikutus on harvoin pitkäkestoinen.

4. taso: Koulun yhteistyökumppanit

Koulu ei toimi tyhjiössä, minkä vuoksi ennaltaehkäisevään työhön on tärkeää ottaa mukaan oppilaiden huoltajat ja paikallisen yhteisön toimijat. Kokemustenvaihto ja yhteistyö muiden koulujen kanssa edistää osaltaan kehitystä myös ennaltaehkäisyn osalta. Ulkopuolisten asiantuntijatahojen tuella voi olla myönteinen vaikutus, kunhan ne lähtevät liikkeelle koulun omasta tilanteesta eivätkä vain toimita valmiita reseptejä.

Koulu ei toimi tyhjiössä, minkä vuoksi mukaan on tärkeää ottaa oppilaiden huoltajat ja paikallisen yhteisön toimijat.

Tietojen ja taitojen välittäminen sekä luokka- tai kouluympäristön parantaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Jokainen tarvitsee sekä tietoa oppiakseen tunnistamaan loukkauksia että taitoa pystyäkseen ennaltaehkäisemään, kohtaamaan ja torjumaan loukkaavia ilmiöitä. Koululähtöinen osaamisen kehittäminen tarkoittaa sitä, että johto ja koko koulun henkilökunta osallistuvat oman työpaikkansa kehittämisprosessiin, jonka tavoitteena on vahvistaa koulun demokraattista valmiutta syrjivien asenteiden ja käytöksen ennaltaehkäisemiseksi.

Kaikki koulun toimet demokratian, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksien ja osallistamisen edistämiseksi vaikuttavat myönteisesti ennaltaehkäisevään työhön. Demokraattisen kulttuurin, jossa jokainen tulee kuulluksi ja jossa myös enemmistö kuuntelee vähemmistöä, ei tule olla vain opetuksen aihe, vaan asia, jonka oppilaat kokevat kouluarjessaan. Koulun on opetettava oppilaille demokratiaa, jotta he pystyvät tulevaisuudessa ottamaan osaa demokraattiseen yhteiskuntaan. Demokratia on kuitenkin myös oppimisresurssi, jonka kautta oppilaat voivat oppia kunnioittamaan erilaisuutta, ottamaan kaikki mukaan ja vastustamaan muiden sulkemista ulkopuolelle.

Koulu erimielisyysyhteisönä

Demokratiassa ei ole kyse vain yksimielisyydestä ja sopusoinnusta, vaan siihen mahtuu myös taistelua omaisuudesta, eturistiriitoja ja kompromisseja. Koulu on monessa suhteessa demokraattisen yhteiskunnan pienoismalli. Lars Laird Iversen on kutsunut ilmiötä erimielisyysyhteisöksi – yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteeksi, jonka kohteena on itse asiassa hyvin erimielinen ryhmä. Iversen pitää koulua instituutiona, jolla on ainutlaatuinen mahdollisuus harjoittaa yhteisöllisyyttä erimielisyyksistä huolimatta. Luokassa oppilaat voivat kehittää turvallisen identiteetin, joka ei perustu vihaan eikä muiden leimaamiseen.

Ennaltaehkäisevään työhön osallistamisen ja osallistumisen laajuudella on konkreettisia seurauksia tavalle, jolla luokassa puututaan ennakkoluuloisiin lausahduksiin. Jos puheet loukkaavat jotakuta, niille on välittömästi pantava piste. Ennakkoluuloisten lausahdusten ja vihapuheen kohde ei kuitenkaan läheskään aina ole paikalla luokassa. Tällöin opettajan on sekä välittömällä reaktiollaan että asian myöhemmällä käsittelyllä varmistettava, ettei lausahdusten esittäjä joudu muiden eristämäksi. Oppilaan nuhtelu ei useinkaan ole paras reagointitapa, vaikka opettaja voikin kokea tarvetta ilmaista selkeästi, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Se ei kuitenkaan ole paras keino ehkäistä ennakkoluuloja, pikemminkin päinvastoin.

Opettajan tulee sovittaa reaktionsa luokassa esiintyvään vihapuheeseen sen mukaan, tunteeko oppilas turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta luokkayhteisössä.

Artikkelissaan Kløkt og fordom. Om holdingsendring i klasserommet Solveig Moldrheim kuvaa opettajan konkreettisia tapoja reagoida vihapuheeseen. Hän toteaa, että opettajan reagointitapa ei voi olla sama, jos ennakkoluulojen esittäjä kokee luokassa turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, kuin jos kyseinen henkilö on eristetty muista ja epävarma ryhmään kuulumisestaan. Ensimmäisessä tapauksessa vihapuheen suorasanainen tyrmäys voi olla paikallaan. Jälkimmäisessä tapauksessa tällainen reaktio voi eristää oppilasta vielä enemmän, mikä voi saada hänen ennakkoluulonsa lisääntymään. Moldrheim kehottaa sen sijaan opettajaa etsimään oppilaan sanomisesta aikomusta tai jotakin muuta, jota on mahdollista vahvistaa. Tällöin vahvistusta saa oppilas, ei hänen esittämänsä vihamielinen lausahdus.